Olemme laulaneet karaokea. Josta jäi hyvä mieli,sillä kuulin hyräilyä vielä illallakin.
Kävimme tuolijumpassa. Tämä teki opiskelijallekin terää. Nimittäin opiskelun ja työnteon välillä on tuo oma liikkuminen jäännyt todella vähäiselle. Kyllä toisia patistellaan liikkumaan mutta miten on oman liikunnan laita?
Sunnuntaina tuli pappi juhlasaliin pitämään ehtoollis-Jumalanpalvelusta. Pieni mutta kaunis hetki.
Eräänä päivänä kävi Itä-Hämeen tanhuajat näyttämässä miten jalalla pannaan koreasti. Live hanuristi pisti parastaan. Ja se kannatti sillä muutama asukaskin innostui tanssimaan. Se oli hurjaa menoa!
Yhtenä iltana otin kolme asukkaistani pöydän ympärille. Olin ottanut sellaiset kysymys-kortit esille jossa oli mm. Pelkäätkö pimeää? Oliko lapsuutesi onnellinen? Ynnä muita peruskysymyksiä. Keskustelu kirvoitti monta todella hauskaa tarinaa. Nauroimme mahat kippurassa. Onneksi ovat säilyttäneet huumorintajunsa!
Muuten osastollani on meno ollut tasaista. Edes Eino myräkkä ei onnistunut sekoittamaan liiemmin tassutteluamme. Katselimme turvallisesti ikkunan takana kuinka puhurit nostatti lehtiä ilmaan ja pyöritti niitä. Eräs asukkaistamme sanoi ikkunan ohi kulkiessaan "Mites nuo varpuset noi ovat villiintyneet?" Niinpä, sitäpä miettimään.
Innolla odotamme seuraavia viikkoja ja mitä ne tuo tullessaan. Ehkä kenties jo tonttuja ikkunoiden taakse kurkkimaan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti